Elämän sanotaan olevan täynnä valintoja - joidenkin seuraukset ovat pidempiaikaisia, joidenkin pieniä ja mitättömiä. Jokaisella valinnalla on kuitenkin jotakin yhteistä: päätökseen johtava prosessi. Itse joudun reilun kuukauden kuluttua sinetöimään kohtaloni ja hakemaan lukion jälkeisiin jatko-opintoihin yhteishaussa, ja sitä ennen pitäisi päättää jokin ala, joka kiinnostaa niin paljon, että olisin valmis viettämään sen parissa kenties loppuelämäni. Tällä hetkellä päätös tuntuu todella suurelta, ja joudun varmasti kyseenalaistamaan valintaani vielä monia kertoja, mikä ikinä se nyt tuleekin olemaan. Yhtä suuren ongelman voi kuitenkin saada aikaan pienemmistäkin valinnoista, kuten vaikkapa S-marketin karkkihyllyn edessä kuukauden kestäneen karkkilakon jälkeen. Mitä tehdä, kun koko valikoima on saatavissa ja ovet avoinna, mutta loppuratkaisua tunnu syntyvän?
Ensinnäkin tulee miettiä, mitä tahtoo juuri kyseisellä hetkellä. Salmiakkia vai suklaata, yliopistoon vai ammattikorkeaan? Mutta toisena tulee se tärkein; tahdonko sitä myös myöhemmin, kun valinta on tehty, kuitti saatu ja hakupaperit lähetetty? Haluanko oikeasti juuri tuohon kouluun, entäpä jos kyllästyn siihen ensimmäisen jakson aikana? Vaikka nyt tekee mieli lakritsia, olisiko salmiakki kuitenkin parempaa kotona? Kannattaa siis ehdottomasti raahata kristallipallo mukaan kauppaan, jos haluaa välttyä kyseiseltä epävarmuudelta. Jos sellaista ei kuitenkaan ole, aikaa kuluu huomattavasti enemmän, jokainen vaihtoehto tulee punnita huolella ja kilauttaa vaikkapa kaverille, jotta valinta osuisi mahdollisimman hyvin yhteen myös tulevaisuuden minän mielipiteiden kanssa.
Vaikka valinta tuntuisi juuri nyt mitä parhaimmalta, onko se sitä myös koulutuksen päätyttyä tai pussin tyhjennyttyä? Olisinko voinut valita paremmin, hukkasinko vain aikaa ottaessani tämän vaihtoehdon? Käytinkö rahani turhaan, voinko ylipäätään työllistyä tällä alalla? Internet on tulvillaan muiden kokemuksia ja suosituksia hyvistä karkeista sekä työpaikkailmoituksia, joten miksipä ei aloittaisi ottamalla selvää faktoista? Ammattimaisen mielipiteen voi pyytää myös opinto-ohjaajalta tai kaupantädiltä, mutta ehdotuksista huolimatta lopullinen päätös jää omille harteille - todella lohdullista.
Hinta-laatusuhde; kannattiko? Jos olisinkin ostanut valmissekoituksen sijaan irtokarkkeja tai mennyt sairaanhoitajakoulutuksen sijasta ensihoitajaksi, olisinko hyötynyt enemmän ja olisinko nyt tyytyväisempi elämääni? Jos on valmis käyttämään aikaa ja rahaa lopputuloksen saavuttamiseksi, niin hitaamman ja työläämmän reitin valitseminen - eli tähtää valmiiksi korkealle ja käyttää enemmän aikaa kunnon koulutukseen ja valitsee karkkinsa itse, vaikka se tuleekin kilohinnalta kalliimmaksi - on pidemmän päälle kannattavampaa ja palkitsee runsaammin. Ensihoitajalta löytyy myös sairaanhoitajan pätevyys, huolella valitusta irtokarkkipussista ei löydy huonoja sattumia. Jos taas hätäilee ja menee siitä, mistä aita on matalin, saa huonompaa palkkaa, ei voi hakea yhtä monipuolisiin töihin eikä edes pidä jokaisesta ostetusta karkista. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, joten miksipä ei samantien miettisi kunnolla?
Entäpä, jos en ottaisikaan mitään, vaan menisin suklaansyönnin sijasta lenkille illalla? Jos menisinkin suoraan lukiosta töihin tienaamaan? Tee molemmat - opiskele, syö suklaa, tee töitä, mene lenkille. Myöhemmin kaduttaa kuitenkin, jos jättää suklaan ostamatta ja menettää samalla mitä parhaimman makuelämyksen - lenkillehän pääsee siitä huolimatta, ja syötyjen kalorien kuluttaminen antaa myös hyvän syyn lähteä. Sama pätee luultavasti myös koulutusta ajatellessa; opiskelijaelämän hehkutus tunkee usein molemmista korvista sisään, opiskelujen aikana voi tajuta, mitä oikeasti haluaa, yksikään todistus tuskin menee hukkaan, jos sen avulla on mahdollisuus työllistyä paremmin kuin sitä ilman... Töitä ehtii tehdä myöhemminkin, ja todistus korkeakoulusta motivoi hakemaan parempaa työtä, joten miksipä ei? Vai voiko joku todella sanoa saavansa tarpeeksi kivan ja varman työn ilman koulutusta nyky-yhteiskunnassa, jossa niistä vähistä työpaikoista saa taistella hampaat irvessä jokaisella hakukerralla?
Toki myös liika ahnehtiminen on pahasta. Jokaisen karkkilaadun maistaminen johtaa ylensyöntiin ja usein myös pahoinvoinninin kautta oksentamiseen. Näin saattaa käydä myös silloin, jos ahnehtii itselleen liikaa duunia ja vaativat opiskelut samalle ajalle - etenkin heikompien kohtaloksi koituu mielenterveyden romahtaminen tai vähintäänkin uupuminen, joten valinnoissa tarvitaan tervettä suhteellisuudentajua. Kaikkea ei voi saada, joten joskus kannattaa jättää työuran edistäminen opiskelujen jälkeiselle elämälle tai odottaa toiseen kauppareissuun, jotta saisi myös hedelmäaakkosia Dumle-pussin lisäksi.
Vaikka valinta on vaikea, kannattaa edes yrittää. Mokaaminen ottaa tietysti päähän ja vituttaa hetken, mutta aina voi myös kouluttautua uudellen tai käydä ostamassa kaupasta sitä salmiakkia, jos suklaa ei tyydytä tarpeeksi. You gotta risk it to get a biscuit - koskaan ei voi tietää, miten tulee käymään, mutta kokeilematta ei saa mitään. Sen voi tajuta joko suosiolla tai kantapään kautta, jälkimmäinen vain kirpaisee huomattavasti enemmän ja vaatii enemmän toipumisaikaa.
