5/14/2015

3DS, 3 DS:ää

Pokemonien ja Mariojen entisenä suurkuluttajana ei liene ihme, että olin jossakin vaiheessa elämää päättänyt haluta itselleni vanhempien käsikonsoleiden lisäksi myös 3DS:n. Aiemmin mokoman värkin hinta tuntui olevat laatuun nähden pilvissä, joten konsolin julkaisun jälkeen jouduin kitumaan kolmatta vuotta ilman uusia Pokemoneja ja putoamaan samalla kehityksen kärryiltä aika taitavasti. Onneksi odotus palkittiin vihdoin, ja posti toi viime viikon lopulla mukanaan käytetyn ja halvan 3DS-konsolin, ja sen mukana tietysti Pokemonia.

 Ensimmäinen DS, musta lite, saapui minulle iskän ostamana muistaakseni kesällä -07, josta asti se onkin ollut kovassa kulutuksessa. Pelaamista aloittelin Nintendogseilla ja Marioilla, Pokemonit, muutamat tasohyppelyt ja tetrikset tulivat mukaan luultavasti seuraavana vuonna. Pari vuotta tuo kesti loistavasti, mutta ala-asteikäisen rankassa käytössä ylänäyttö repsahti lähes irti ja on sittemmin lerpattanut kiinni konsolissa liimauksen voimin. Eipä tuosta pelaamisen kannalta ole haittaa, mutta pienikin äkkinäinen liike heittää koko yläruudun valkoiseksi. Joten esimerkiksi GBA-peleihin tuo soveltuu edelleen paremmin kuin hyvin, äkkinäisempiin DS:n toimintapeleihin ei - jos ei satu haluamaan lisähaastetta.

 DSi:n hankin melko pian sen ilmestyttyä, siis suunnilleen kesällä -09, ja kyseinen turhake taitaakin olla ensimmäinen ja viimeinen konsolini, jonka olen ostanut itse ja täysin uutena. Tuosta on ollut hyötyä enimmäkseen Pokemonien siirtämisessä pelistä toiseen tai siskon kanssa automatkoilla pelatessa, mutta mitään ihmeellistä i ei ole tuonut mukanaan. Litessä on GBA-paikka, 3DS:ssä täysin uudet pelit.. Mitä i:ssä sitten on? Kamera, todella huono sellainen. Ehkä olisin siis viisaasti voinut ostaa aikoinaan vaikkapa perus DS:n tai toisen liten i:n tilalle, mutta en kuitenkaan jaksa katua rahojen tuhlausta nyt. On meillä tuonkin kanssa yhteistä matkaa takana jo monta vuotta, eikä toiminnasta löydy mitään valitettavaa.

Ja nyt siis kolmantena tuli tuo 3DS, jolla ajattelin korvata i:n, mutta katsotaan nyt, jäävätkö kaikki sittenkin itselleni. 3D-toiminto on kyllä ehkä turhin asia ikinä: saa pään kipeäksi, vaikeuttaa pelaamista, kuluttaa akkua (?), on syypää siihen, ettei pelejä enää julkaista tavalliselle DS:lle... Lista on loputon. Tässä tapauksessa pienet ulinat saatiin aikaiseksi myös konsolin väristä, jota en säästäväisyyden vuoksi saanut valita. Olisin toki voinut maksaa pelipaketista monia kymppejä enemmän, niin olisin saanut sinisen, punaisen tai mustan konsolin valkoisen tilalle, mutta ehkä opin elämään sen asian kanssa. Ovathan nuo toiset DS:t kuitenkin jo mustalampaita, joten ehkä valkoinen on kivaa vaihtelua. Ainakin opin pyyhkimään rasvat sormista ennen pelaamista, sen verran hyvin tuo imaisee jokaisen jäljen pintaansa...

Sopivan pelivalikoiman ostelu on vielä vaiheessa, mutta tällä hetkellä kokoelman alkupäästä löytyy Pokemon Y, Pokemon Alpha Sapphire sekä New Super Mario Bros 2. Varmoja ostoksia taitavat olla vielä Super Smash Bros, muutamat muut Mariot sekä parit tasohyppelyt kuten Donkey Kong, mutta loppu onkin sitten sattuman varassa, jos jotakin mielenkiintoisen kuuloista satun löytämään. Jonkinlaista juttua saatan peleistä raapustella, kunhan pääsen noiden nykyisten kanssa ensin kunnolla alkuun. Vapaata aikaa odotellessa.